Tieteen vapaus on kirjattu Suomen perustuslakiin ja Euroopan Unionin perusoikeuskirjaan. Tieteen ja tutkimuksen tehtävänä on tuottaa luotettavaa tietoa, joka edistää yhteiskunnallista kehitystä ja vahvistaa demokratiaa ja sivistystä. Tieteen ominaispiirteitä ovat pitkäjänteisyys, kriittinen ajattelu, avoimuus, vastuullisuus ja uudistuminen.

Opetus- ja kulttuuriministeriön laatiman tuoreen Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision 2040 yhtenä keskeisenä teemana on tieteen vapaus ja sen turvaaminen. Kansainvälisesti on runsaasti näyttöä tieteen vapauden heikentymisestä, mikä näkyy huolena myös meillä Suomessa.

Tieteen vapaus on perusoikeus: se tarkoittaa tutkijan oikeutta valita vapaasti tutkimusaiheensa ja menetelmänsä sekä julkaista tulokset ilman poliittista, uskonnollista tai kaupallista vaikuttamista, painostusta tai häirintää. Se tarkoittaa myös tiedeyhteisön ja tutkijoiden osaamisen arvostamista ja sovittujen menettelytapojen ja vastuun- ja työnjaon noudattamista.

Poliitikkojen vähäinen asiantuntijoiden arvostus, ennakoimattomuus ja lyhytjänteinen toiminta horjuttavat jo ennestään ihmisten heikentynyttä luottamusta päätöksentekijöihin ja heidän tahtoonsa huolehtia sivistyksestä ja demokratiasta.

Kilpaillun tutkimusrahoituksen arviointi on perustunut ja tulee perustua ennalta ilmoitettuun prosessiin ja kriteereihin, joihin hakijan tulee voida luottaa. Tutkimusalaan hyvin perehtyneiden asiantuntijoiden tekemä vertaisarviointi takaa sekä tutkimuksen laadun että sen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ammattimaisen ja luotettavan arvioinnin ja minimoi yksittäisten mielipiteiden vaikutuksen arviointitulokseen. Tällä varmistetaan myös luottamus päätöksentekoon, hyvään ja avoimeen hallintotapaan ja demokratiaan.

Tieteellisten seurain valtuuskunta – tieteen puolesta jo vuodesta 1899.